6.12.15

Hevosen rooli sodassa

Kuulin lapsena juttuja väsyneistä, laihoista ja säikyistä hevosista, jotka selviytyivät sodasta fyysisesti ehjin nahoin. Kaikki eivät selviytyneet ja se oli iso menetys hevosensa sotaan lähettäneelle talolle. Kai siitä joku korvaus maksettiin?

Kummisetäni kertoi, kuinka hän keräsi ruumiita hevoskärryllä. Eli ilmeisesti hevosta käytettiin kuljetustehtäviin myös vaikeakulkuisessa maastossa.

Tuli tässä mieleen, että hevonen oli varmasti monelle miehelle myös jonkinlainen henkinen tuki. Ainakin hevonen oli tosi tärkeä kuvassa olevalle äidinisälleni. Kun hevosesta tuli vanha ja Hjalmarista tuli vanha, hän sanoi, että jos hevonen lähtee, hänkin lähtee. Niin hevosta ei sitten uskallettu lopettaa kunnes oli äärimmäinen pakko ja kyllähän vaarikin sen sitten varmasti ymmärsi, vaikka tiukkaa teki.


Itse pelkäsin hevosta aivan hurjasti - ja lähes turhaan, vaikka se puraisi lehmää takamuksesta päästäkseen juomapaikalle : ) Pelkäsin, vaikka koskaan en ollut kuullut tapauksesta, että hevonen tai lehmä olisi hyökännyt lehmihaan läpi mummolaan pyörällä letit suorana ajavan lapsosen kimppuun. 

Muistan kerran, kun se rouskutteli heiniä tallin edessä ja lentokone mursi äänivallin, se pillastui aika pahasti. Siitä päätellen sodan äänten on täytynyt olla hevosille silkkaa kärsimystä.

Jos tässä asiassa on jotain positiivista niin se, että nykysodassa tuskin hevosia käytetään? Mutta koiria... Kissaa ei!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!


(Haluaisin kuulla lapsuuskokemuksianne hevosesta joko tässä blogissa tai "viiskytviivaseitkytjayli" -blogissani.)

9 kommenttia:

  1. Kamala ajatellakin että syyttömät hevosetkin joutuivat kärsimään ihmisten sodasta. Oli niistä kuitenkin varmaan suuri henkinen tuki miehille jotka niitä saivat hoitaa.

    VastaaPoista
  2. Meillä ei ollut koskaan hevosia, mutta on minulla yksi hevosmuisto =)
    Ollessani noin 5v naapurin isäntä lupasi, että saisin ajaa hevosen naurispellolta jos uskaltaisin juosta sen mahan alitse. No juoksihan minä tottakai. Oli se komeeta istua nauriskuorman päällä ja ohjastaa isoa hevosta. Nykyään pelkään hevosia enkä menis lähellekään niitä.

    VastaaPoista
  3. Meikäläisestä hevoset ovat kunnioitusta herättäviä eläimiä. Yhtään en hevoshullu ole, ehkä päinvastoin. Kun ne ovat niin suuriakin, ihan vieraita otuksia.

    VastaaPoista
  4. Hevonen on ollut ennen korvaamaton apu. Myös sodan aikana. Kyllä saamme kiitollisuudella muistaa Suomen myös hevosta, siinä missä sotaveteraanejamme.
    Kotonani on ollut hevosia, Useitakin. Olen niistä kirjoittanut paljon. Opettelin ratsastamaan, vaikken koskaan siinä hommassa kovin edistynyt. Toki rohkenin kerran olla Unkarissa viikon ratsasuslomalla. Joka päivä ratsastettiin.

    VastaaPoista
  5. Valtavan surullista, kun talot joutuivat hevosensa luovuttamaan. Eräässä puolison sukulaisen kettäpostissa kotiin ao. mies kertoi, kuinka hän oli tavannut heidän hevosensa rintamalla. Riipaisevaa.

    VastaaPoista
  6. hevoset ovat olleet korvaamaton apu sodassa, ja ne joutuivat myös paljon sodasta kärsimään.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista ja omista hevosmuistoista! Toivottavasti ei tule enää koskaan sotaa, vaikka taitaa olla vähän naivistinen ajatus.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi10.9.16

    Minkä arvoinen on se vapaus..kenen vapaus..vapaus mihin?
    Onko edes kyse vapaudesta?
    Montako lastani antaisin Suomesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia kysymyksiä.

      Poista