20.7.17

Sorvin ääreen rentoutuneena

Vielä on kotona muutama päivä kivaa tekemistä ennen töihin paluuta. Pohjustin taulukankaan Gessolla ennen lähtöä ja kuvakin on mielessäni. "Vävyn" villasukkakin sai alkunsa.

Eilen järvi näytti mereltä. Olipa taas uusi maisema, jollaista en ole ennen nähnyt.


Vastaranta oli kadonnut. Sinne on 13 kilometriä


Tästä kasvaa vielä iiison kuusen latva.


Nyt minulle selvisi sekin, miksi norjalaisella METSÄkissalla on paksu häntä, jota se pitää lähes aina pystyssä, kun se kulkee metsässä: uskoisin, että se on ollut merkkinä kaverikissoille ja pennuille.


Kesä, koivut, sauna. Siinäpä potkua taas talveen.


Täällä rannalla olen ollut viikon ja nähnyt yhden oravan, rantasipin, 3 lokkia ja kaukaa yhden koskelopoikueen. Missä kaikki eläimet? Ai niin kauppareissulla yhden kissan hiiri suussa, mutta sitä en kerro Muksulle.

15.7.17

Hyviä asioita mielelle

Ajelin avoauton kyydissä lierihatun nauhat ja kiharat hulmuten. Pallokuvioinen kellohame auringon loisteessa hehkuen. Jalassa valkoiset tennarit ja punaiseksi lakatut kynnet ja huulet maailmannaisen ilmettä antamassa.

Todellisuus: Istuin työvaatteissa letukan etupenkillä, kun auto putputti lonksuvalla renkaalla pienen ympyrän asfalttipihalla.


Hyvä siitä tulee, pojan autosta. Hänellä on unelma, josta on tullut yhteinen hänen vaimonsa kanssa. Unelmia pitää olla ja asia etenee. Pölyisestä kojetaulusta tulee mieleen siskon rippijuhlat. Lähdettiin kirkkoon taksilla ja olin odottanut taksikyytiä kovasti. Jouduin istumaan puristuksissa isän ja kuljettajan välissä ja mukavuus oli kaukana.


Mökillä on tekemistä. Juurihan minä toukokuussa siivosin ja kaikki on taas saman näköistä! Myrsky täällä on ollut ja venevajan sisällä vettä. Kiipesin katolle. Ehkä joku muistaa, kuinka itse laitoin huovat LINKKI. Jälleen todistetaan, että heikoin lenkki määrittää kokonaisuuden vahvuuden. Se viimeinen reuna, johon laitoin lisäkaistaleen, oli pettänyt ja myrsky oli repinyt alapuolella olevan reunan ylös, jolloin muodostui tasku, joka oikein ohjasi veden sisään. Tässä naisellinen korjaukseni.


Ampiaispesä sitten päätti asettua huussin oveen. Hetken säikähdyksen jälkeen havaitsin, että se on tyhjä ja itse asiassa saa olla koristeena. Ehkä se jouduttaa jonkun vierailua eikä muodostu jonoja :D




Kissa on mukana ja aamuisin se mouruaa, että ulos pitäisi päästä ennen MINUN aamukahviani. Hävytön. Se ei onnistu. Kun sitten kahvin jälkeen menimme, ei ilma ollutkaan hänen ylhäisyydelleen mieleen, koska tuuli liikaa. Kaivoi rantahiekkaan kuopan, pissasi, peitti ja syöksyi mökkiin niin, että olin mahalleni lentää. Jospa se unelmoi uudesta häkistään, jonka juuri ehti kotiin saada, kun piti tänne landelle vääntäytyä. Olisikohan se teini-iässä?

Tässä voi olla varjossa häkin alakerrassa ja toisessa päässä olevasta luukusta pääsee kulkemaan ylös ja sisälle ja häkin päästä näkee "maisemia".


Tässä näkymä, kun tullaan mökkitielle. Tässä vaiheessa huolet ja murheet haihtuvat taka-alalle. Niitä kyllä on riittämiin, mutta joskus niistä pitää saada tauko.