7.1.18

Tervetuloa valo!

Valo saa minut elämään ja ihastelemaan.

Pensasaidan päältä paljastui lumieläin makoilemasta. Siinä se oli ollut koko ajan, mutta aurinko paljasti sen.


Kuuhulluus minussa ei pääty koskaan.


Pikkuballeriinan asu on joskus nähnyt hauskoja, ihania hetkiä.


Tervetuloa aurinko!


31.12.17

Äidit ja tyttäret


Minä ja tytär. Kysyn nykyisin itseltäni, millainen äitini oikein oli, kysyn, millainen tyttäreni on. Onko äidin ja tyttären suhde todella erityinen. Suhde poikalapseen on äidille jotenkin helppo. Tyttöä yrittää estää tekemästä samoja virheitä kuin itse, mutta kun ne on niin viisaita.

Kuvassa olemme juurimatkallla Bogotassa Kolumbiassa, Andien vuoriston huipulla. Halusin antaa perustan lapsilleni siitä, mistä he ovat tulleet. Poika on ottanut kuvan. Molemmat lapset vauvoina maansa jättäneet ja syliimme tulleet.

Millainen on sinun suhteesi tyttäreen/äitiin/isään/poikaan?




26.12.17

Tuli ja vesi kuten blogiosoitteeni viittaa

Jotkut ihmiset näkevät asiat eri tavalla kuin muut. En olisi arvannut mitä iloa ulkotuli tuottikaan. Se loihti eteeni sinivuorten yön tuikkivine hankineen ja salaperäisine metsäasukin majoineen edessänsä hohtava kraateri, elämän lähde.


Sarvikuono vaelsi rosoisella reunalla matkalla toisen yhtä rohkean luo.


Tässä vielä kokonaiskuvat, joista voi nauttia myös ilman mielikuvitusta : )





 
 

23.12.17

Joulu tulla tupsahti

Joulut tulevat nopeammassa tahdissa kuin lapsena. Mistähän sekin johtuu. No, tiedän kyllä. Vanhemmat ihmiset kokevat ajan kulkevan nopeammin.

Jänösillä on ruokaa ja lunta lämmikkeeksi. Mitäpä sitä muuta toivoo kuin eläimille hyvät oltavat ja ihmisille hyvää tahtoa muita olentoja kohtaan.



 

6.12.17

Suomi 100

Jos isäni eläisi, järjestäisin hänelle juhlien juhlat, vaikka hän ei sellaisesta välittänyt. Hän oli siellä sotien ytimessä, eturintamassa. Vaatimaton ja urhea mies. Eli elämänsä sirpale koteloituneena kainaloon, monille kävi huonommin.


Kysymys kuuluu: annammeko itse sellaisen panoksen elämässä, että tulevilla sukupolvilla on yhtä hyvin kuin meillä tai kuten meille on käynyt: paremmin kuin meillä?



3.12.17

Iloisia projekteja

Kun välillä masentaa niin pirskatisti tämä syystalvi, pitää täyttää elämä kaikella touhuamisella. Kävin taas pensselini kanssa huonekalujen kimppuun.

Olkkarin pöytä. Jalat irti ja maalaamaan. Minulla oli vanhaa Multistoppia ja vetelin sillä kolmeen kertaan. Levy on pinnoitettu enkä irroittanut sitä kuin reunoista ja alapuolen jätin maalaamatta. Hinta 0 euroa, jos ei lasketa sitä, mitä maalista olen joskus maksanut.


Tämmönen siitä tuli. Siinä on siis lasipinta ja maalasin tuon alatason. Ostin pöydän kesällä Tori.fistä jollain viidelläkympillä.


Black Friday mainosti tositarjouksessa 75 eurolla TV-tasoa. Siispä en menetä mitään, vaikka yritän maalata vanhan. Tutkin netistä kuinka lakattu huonekalu maalataan. Soitin rautakauppaan ja kyselin, mikä ero siinä nyt sitten on, että pitää olla kalustemaalia eikä muuta. Myyjä sitten vähän nihkeentyi minulle ja sanoi, että jokainenhan saa maalata, millä haluaa : ) Minulla nimittäin sattuu olemaan HIRVEÄ määrä maalarinvalkoista maalia, mutta ei kalustemaalia. Itsepäisesti aion käyttää sen. Vetäisen sitten joskus sitä kalustemaalia päälle, jos näyttää huonolta.

Lainasin pojalta hiomakoneen. Ostin nipun hiomapaperia. Siinä koko kustannus = 7 euroa.


Karhennus riitti, en hionut kaikkea pois.


Tässä lopputulos. Kolme kertaa maalasin. Ovien lasien ym. vetimien irroitus oli se suurin työ. Pelkäsin koko ajan, että kissa hyppää maalatulle pinnalle, mutta säästyttiin siltä. Jos olisi tullut hauska tassun kuva, ehkä olisin jopa jättänyt siihen. Senhän olisi sitten voinut maalata vaikka eri värisellä - voi miksei hypännyt...


Sitten minulla on vielä yksi projekti, mutta siitä en kerro, jos lapset sattuisivat lukemaan blogiani. Liittyy nimittäin heidän joululahjoihinsa.

Auton ajovalot oli fixausliikkeessä. Umpiot oli sameat ja sain ne satasella taas kiiltäviksi. Vuokrasin auton, että pääsin töihin. Olipa hauska ajella sisältäkin punaisella pienen pienellä Fiiatilla. Siinä oli kaikki, mitä ihminen tarvitsee kaupunkiajossa. Olipa se hassu tunne


Kun tekee kaikkea, mitä on jo monta vuotta pitänyt tehdä, siitä tulee tosi hyvä olo. Tekemättä on vielä paljon, mutta mihin minulla kiire olisi.

Hyvää joulun odotusta "bloggarit" ja satunnaiset lukijat :)





12.11.17

Vähän marinoita, enemmän kuvia

Onnea isille (tuo on monikko)! Minusta isät ovat päivänsä ansainneet. Lähimmäisen päivät on sitten erikseen.

Kun lapsi elää sen asian kanssa että isää ei jostain syystä ole, ei se yksi juttu, kenelle kortti koulussa tai päiväkodissa tehdään, ole niin suuri asia, että isänpäivän merkitys pitäisi muuttaa. Jos opettaja/lastenhoitaja on normaalijärjellä varustettu ihminen, asia sujuu siinä luonnostaan.

Tässä juuri jouduin näkemään, kuinka ärtynyt kiinteistöhuoltoihminen vetäisi isänpäivälipun salkoon ja se jäi narun ja tangon väliin.


Hiukan valoa on ollut tässä kuussa. Omasta ikkunastani näen kauniita päivän valkenemisia vapaapäivinä.


Kissa täytti kymmenen ja kävimme terveystarkastuksessa tai oikeammin lääkärissä, kun oli vatsavaivaa ja suolistotulehdus löytyi. Muutoin terve kissa, mutta painoa on pudotettava 1,2 kg. Kas siinä pulma, kun on niin kovalla ruokahalulla varustettu otus. Minun on vain kestettävä se kerjääminen verhojen repimistä katsellessa.



Työpaikalla jolkottelee ketturepolainen. Sain vähän kaukaisen ja epäselvän kuvan, mutta tilaisuuksia varmaan tulee lisää.


Hullua, kuinka jo marraskuussa tule kesänikävä. Siihen lääkkeeksi tämä kuuma kesäkuva : )





Luetuimmat : )