12.11.17

Vähän marinoita, enemmän kuvia

Onnea isille (tuo on monikko)! Minusta isät ovat päivänsä ansainneet. Lähimmäisen päivät on sitten erikseen.

Kun lapsi elää sen asian kanssa että isää ei jostain syystä ole, ei se yksi juttu, kenelle kortti koulussa tai päiväkodissa tehdään, ole niin suuri asia, että isänpäivän merkitys pitäisi muuttaa. Jos opettaja/lastenhoitaja on normaalijärjellä varustettu ihminen, asia sujuu siinä luonnostaan.

Tässä juuri jouduin näkemään, kuinka ärtynyt kiinteistöhuoltoihminen vetäisi isänpäivälipun salkoon ja se jäi narun ja tangon väliin.


Hiukan valoa on ollut tässä kuussa. Omasta ikkunastani näen kauniita päivän valkenemisia vapaapäivinä.


Kissa täytti kymmenen ja kävimme terveystarkastuksessa tai oikeammin lääkärissä, kun oli vatsavaivaa ja suolistotulehdus löytyi. Muutoin terve kissa, mutta painoa on pudotettava 1,2 kg. Kas siinä pulma, kun on niin kovalla ruokahalulla varustettu otus. Minun on vain kestettävä se kerjääminen verhojen repimistä katsellessa.



Työpaikalla jolkottelee ketturepolainen. Sain vähän kaukaisen ja epäselvän kuvan, mutta tilaisuuksia varmaan tulee lisää.


Hullua, kuinka jo marraskuussa tule kesänikävä. Siihen lääkkeeksi tämä kuuma kesäkuva : )





4.11.17

Kahdeksan vuoden vuodatus

Tällainen oli ensimmäinen tekstini marraskuussa 2009, kahdeksan vuotta sitten:


Uuden alku

Nyt se alkaa: vuodatusten vuodatus. On harmaa marraskuun päivä ja odotan toista harmaata marraskuun päivää.Tuskin maltan odottaa.

Ehei, en ole harmaa enkä väritön ihminen; harmaus vain sattuu olemaan totta juuri nyt ennen sitä onnellista 
tapahtumaa, kun H2O muuttuu näkyvämpään muotoon ja asettuu lepäämään tasapuolisesti jokaisen pihalle ja jokaisen karhun pesän suojaksi.

Minua melkein hävettää nyt lukea, hävettää siksi, kun muistan kuinka täynnä intoa ja jännitystä olin ja halusin ilmaista itseäni. Hävettää kuinka olen latistunut teksteissäni. Mutta ei hätää, siellä se on, ja vielä se kumpuaa esiin, kun arki ei vie kaikkea luovuuttani kaikenkarvaisessa touhuamisessa enkä nyt tarkoita kissaani.

2009 kaikki kuvasivat pikkulintuja ja lähettelivät haasteita, joita tässä tunnustaen pelkäsin : D. Tunnustukset tuntuivat aluksi kivalta, mutta onneksi ne ovat menneet ohi. Muutama "kadonnut" blogiystävä on jäänyt mieleen. Miettii, että mitähän hänelle tapahtui...

Blogiystävät ovat tärkeitä. Mietin, että jos tapaisin joskus jonkun heistä, tuntuisi melkein että tapaa julkkiksen. Apua. Siinä HÄN nyt on! : )

Hyvää pyhäinpäivää. Jatketaan yhdessä ymmärtäväisinä ja kannustavina - ja kuvataan pikkulintuja : )