23.9.17

Irti päästä en


                                                                     Sekunnin murto-osan
                                                                     minulla ei ole rajoja

                                                                     voisin lähteä mukaasi


                                                                              AH 2017  


3.9.17

Niin mielelläni...

... istuisin wanhassa nojatuolissa wanhan mökin nurkassa lukemassa kirjaa, jonka lukemista ei voi lopettaa, korkeintaan keskeyttää kahvikupposen valmistamiseen. Korviin kantautuisi vieno laineiden liplatus ja pikkulentokoneen surina sekoittuen kirjan tapahtumiin.


No, se ei vain mene niin. Jos kaikki istuisivat alas lukemaan kirjaa, maailmantalous romahtaisi (ei ehkä juuri minun lukemisestani), mutta eipä Pohjois-Koreassakaan tehtailtaisi pommeja, jos yhä useammalla olisi lukuhetkihaaveita.


Riittää, että joka ilta karistaa ikävät mielestään ja antaa uudelle päivälle mahdollisuuden.


Linnuilla ei ole ensi talvena hätäpäivää ainakaan pihlajanmarjasatoa katsellessa. Muistui mieleen koulun kotitaloustunti, kun teimme pihlajanmarjapuuroa, jonka opetus kai oli, mitä kaikkea voi luonnosta hyödyntää. 


Iloisia alkusyksyn päiviä. Tuli mieleeni äidin kertomus, kuinka hänen veljensä oli polttanut selkänsä pellolla auringossa syyskuussa. Sekin vaara on siis vielä olemassa : D